Järki palvelee tunteita Minulla on asiasta mielipide, tarvittaessa minulla on muitakin mielipiteitä (Groucho Marx)

Suomen sairaanhoidon järjestäminen kustannustehokkaaksi V2

Tämä on versio 2.

- Suomen koko terveydenhuolto valtiollistetaan tai sitten  kuntayhtymän koko olisi koko Suomi.

- Suomeen järjestetään kattava yleislääkäritasoinen päivystyssysteemi, jossa jokaisessa päivystyspisteessä on  vastaavana töissä yli 10 vuotta työkokemusta omaava päivystävä lääkäri sekä lisäksi töissä  sekä operatiivisen että konservatiivisen päivystyslääketieteen erikoislääkäri.

Jokainen päivystyspiste pystyy operatiiviseen toimintaa hätätilanteissa. Keinovalikoimaan kuuluu mm umpilisäkkeen leikkaus, traumakirurgia ja esim keisarinleikkaus. Lisäksi on olemassa valmius liuotushoitoon ja sydämen katedrisaatioon ja pallolaajennuksiin.

Päivystyspisteessä on myös tilat vaativimpiinkin operaatioihin, kuvantamiseen (natiivi + TT+MRI) ja tarvittaviin laboratoriopalveluihin sekä tehohoitoon. Esim erikoistiimit voidaan vaikkapa helikopterilennättää yliopistopaikkakunnilta sen sijaan että potilasta liikuteltaisiin.

- Yleislääkäreiden vastaanotto järjestettäisiin siten, että avohoidossa lääkärit ja hoitajat muodostaisivat työryhmiä - soluja, joihin kuuluisi 5 lääkäriä (vähintään 2 kumpaakin sukupuolta), 5 hoitajaa (vähintään 2 kumpaakin sukupuolta). Solu olisi varsin itsenäinen ja ihmiset voisivat varsin vapaasti kirjautua soluun ja sen sisällä haluamalleen lääkärille. Tarvittaessa ihmiset voisivat vapaasti valita toisenkin lääkärin joko tilapäisesti tai pidemmäksikin aikaa.

- Päivystyspisteet sijoitettaisiin siten että ihmisillä olisi päivystyspisteisiin mahdollisimman lyhyt matka. Ruuhkasuomessa päivystyspisteiden etäisyys voisi olla korkeintaan 30 km, Keskisuomessa 60 ja  Oulun ja Lapin lääneissä korkeintaan 150 km.

- Lapin läänissä päivystyspisteet sijoitettaisiin esim Kilpisjärvelle, Nuorgamiin, Ivaloon, Sodankylään, Kemijärvelle, Kolariin. Lisäksi aiemmin ovat jo käytössä Rovaniemi ja Kemi.

- Päivystyslääketiede voisi olla osin oma erikoisala. Päivystyspisteissä olisi sekä operatiivinen että konservatiivinen päivystäjä.

- Yleislääkärien arvostuksen kasvaminen tulisi vahvistaa. Yleislääkärit ovat tavallisten sairauksien erikoislääkäreitä ja asiantuntijoita.

- Mikäli kunnan koko mahdollistaisi voisivat yleislääkärit erikoistua esim siten, että olisi kolme ikäkausikohtaista lääkäriä. Esim lasten ja koululaisten lääkäri, joka hoitaisi myös äitiysneuvola-asiat ja raskaudet. Opiskelevien ja työikäisten lääkäri sekä aikuisten lääkäri, joka hoitaisi työelämästä pois jääneet ja ikääntyneet aikuiset.

-Yleislääkärit tutkisivat ja hoitaisivat tavalliset ja yleiset sairaudet. He toimisivat myös lajittelutehtävissä eli alustavien tutkimusten jälkeen ohjaisivat potilaan oikeaan erikoisläkärikanavaan ja potilaan hoito ja tieto tutkimuksista ja hoidoista palautuisi yleislääkäreille, jotka myös voisivat auttaa potilasta tulkitsemaan erikoissairaanhoidon tuloksia ja tukemaan heidän aloittamiaan hoitoja.

Nykyisin voisi olla hyvin mahdollista, että erikoislääkäreistä tulisi nykyistä liikkuvampia ja potilaiden sijaan lääkärit voisivat tarpeen mukaan liikkua, jolloin potilaat saisivat ainakin alkututkimukset ja jatkohoidon mahdollisimman lähellä kotiaan.

- Toki edelleenkin on järkevää keskittää tutkimuksia ja toimenpiteitä siten että riittävä kokemus ja osaaminen säilyisi. Esim lonkkaproteesien, avosydänleikkausten ym hoitoa voisi olla syytä edelleen keskittää siten että riittävän kokemus ja osaaminen jatkuisi ja jalostuisi.

Tehokkuutta ja kustannussäästöjä syntyisi myös siitä, että sama taho (valtio, kuntayhtymä tai KELA), joka tutkisi ja hoitaisi maksaisi myös sairauspäivärahat, eläkkeet, kuntoutuksen ym, jolloin maksajalla olisi suurempi intressi hoitaa ihmiset työ- ja toimintakykyiseksi.

On muistettava, että Suomessa terveydenhuolto on toiminut aikaisemmin ja pääosin edelleenkin varsin hyvin ja kustannustehokkaasti. Ongelmakohtia toki on ja ongelmista on ollut seuraamuksia.

RATKAISUA VAATIVAT ONGELMAT

Hyvä hoito perustuu toimivaa potilas-lääkäri suhteeseen. Hyvä lääkäri on hyvä ihminen, jolla on riittävä tiedollinen ja taidollinen osaaminen.

On hyvä, että lääkäri saa riittävästi palkkaa siten ettei hän ole riippuvainen potilaan tai järjestelmän mielipiteistä vaan pystyy toimimaan mahdollisimman objektiivisena asiantuntijana. Toki asiantuntijuuteen kuuluu kyky luoda toimiva hyvä potilas-lääkäri-suhde, jossa potilas saa kokemuksen siitä että häntä arvostetaan ja hän tulee nähdyksi ja kuulluksi sekä ymmärrettyksi.

Terveyskeskuslääkäreiden ja yleislääkäreiden työn arvostus on laskenut siitä mitä se oli kunnanlääkäriaikana ja aina 1990 luvun alkuun saakka. 1990-l alussa lanseerattiin väestövastuulääkäri-järjestelmä, jonka vuoksi yritettiin maksaa suoritepalkkaa ja lisäksi oli olemassa utopistinen suunnitelma, kuinka kääkäri ”vastaisi” ihmisestä vauvasta vaariin ja kaiken kattavasti. Suunnitelma oli selkeästi utopistinen ja osottautui toimimattomaksi kun lääkärin ura kestää useimmiten enimmillään 30-40 vuotta ja lääkäritkin vaihtavat työpaikkaansa.

Terveydenhuollon rahoituksen rahoituksen monikanavaisuus johtaa epätasaiseen palvelujen alueelliseen ja laadulliseen tarjontaan. Kansalaisten rahoitusosuus on lisäksi isompi kuin useimmissa sivistysmaissa.

Suomeen on koulutettu liikaa lääkäreitä ja lisäksi lääkäriresurssit on sijoitettu osin väärin. Terveydenhuollon johtoon on tullut liikaa asiantuntemattomia ihmisiä, joita kutsuisin tässä yleisnimikkeellä ”Hoitotieteen Maisteri-asiantuntija-johtajat”. He nauttivat varauksetonta ihmetystä ja kummastusta sekä lääkäri että sairaanhoitaja ym asiantuntijapiireissä. Kyseiset ihmiset väittävät olevansa kokonaisvaltaisia asiantuntijoita, jotka ovat erityisen hyviä johtamistehtävissä.

Lääkärin työtä on hidastanut myös toimimaton sähköinen potilastietojärjestelmäviidakko.

Lisääntyneen lääkärimäärän myötä kokemattomien lääkäreiden määrä on lisääntynyt.

Valmistuva lääketieteen lisensiaatti on vielä lääkärinä raakile. Ehkä vuoteen 1995 asti kokenut lääkäri pystyi yleislääkäripäivystyksessä tutkimaan ja hoitamaan 3-5 potilasta tunnissa ja kokemattomampi 2-3. Tahtia on hidastanut moni seikka. Selittävänä tekijänä on esimerkiksi se, että ihmiset ovat internetin ja muiden tielähteiden käytön lisääntymisen takia entistä vaativampia ja aikaa vievempiä potilaina. Lisäksi sähköiset potilastietojärjestelmät ovat hidastaneet lääkäreiden työtä n 25-30 %. Nykyisin kokenut lääkäri pystyy katsomaan 2-3 potilasta tunnissa ja aloittelija 1-2 tunnissa.

Lääkärin pitää lääkäriksi oppiakseen harjoitella potilailla. Jotta pääseen alkuun niin on tehtävä 100 toimenpidettä tai nähtävä 100 potilasta.

Kuvitellaan tilanne että koko Suomessa on esim 100 000 tietynlaista potilasta. Jos kaikkien 10 000 lääkärin on opeteltava näiden potilaiden hoito niin harjoitteluvaiheeseen menee 10 vuotta. Jos samaa hommaa tekee vain 1000 näistä lääkäreistä niin harjoitteluun menee vuosi.

Ennnenvanhaan verrattuna lääkärit hoitavat potilaita ehkä 40 % siitä mitä he hoisivat kansanterveyslain alkuaikoina 1970-luvulla. Nykyisin lääkärit pitävät lomia, vuosilomia, äitiyslomia, opiskeluvapaita, vuorotteluvapaita ym ym. Lisäksi useimmat lääkärit eivät enää tee töitä 60-70 tuntia viikossa vaan pitäytyvät useimmiten 37,5 tuntiin viikossa. Koska työhön ei voi pakottaa ja lomia ei voi täysin kieltää niin jotain tarttis tälle tehdä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat